Miksi tavoitella Valaistumista?

Buddhan mukaan takertuminen vääriin näkökulmiin synnyttää kärsimyksen. Oma ajattelumme ja valintamme siis synnyttää turhautumisen. Jos vapaudumme pakonomaisista pyrkimyksistä, tavoittelusta takertuneena tiettyyn lopputulokseen, saamme kaiken. – Kaiken mitä todella tarvitsemme, mitä emme ole osanneet edes kuvitella. Onnellisuus on läsnä tässä hetkessä. Tarkastelemalla näkökulmiamme ja päästämällä irti kaikesta, mikä estää meitä olemasta onnellisia juuri nyt, saavutamme todellisen päämäärämme: olemme jo perillä!

Valaistunut tietoisuus on alati läsnä – riippumatta olosuhteistamme, haluista, tapahtumista tai toisista ihmisistä. Jokainen hetki on mahdollisuus tiedostaa oma itse. Kun luotamme itseemme ja elämän tarkoituksenmukaisuuteen, jokainen hetki on valtava siunaus. Valaistunut tietoisuus avaa sydämen, se täyttyy rakkaudella. Kun annamme sen virrata eteenpäin, tunnemme autuuden ja olemassaolon ihmeen –sulamme rakkauteen.

Miksi tavoitella valaistumista?

Mitä hyötyä valaistumisesta oikein on? Valaistuminen on jokaisen ihmisen tärkein tehtävä. Kaikki elämässä tapahtuva kuuluu siihen. Jokaisen elämän oppiläksyn on tarkoitus johdattaa meitä kohti valaistumista. Kaikki vähäpätöisimmätkin, vähiten meitä kiinnostavat asiat elämässämme voivat johdattaa meitä kohti valaistumista. Ne voivat auttaa meitä oivaltamaan kokonaisvaltaisesti mitä olemassaolo oikein on. Mitä piilee tunteiden, ajatusten, mielikuvien ja oletustemme alla? Kuinka voimme tavoittaa sen, mitä jo olemme syvällä sisällämme? Mikä meidät pitää erillisenä valaistumisesta?

Valaistuminen on eräänlainen tabu. Monet ihmiset ovat tietoisesti henkisellä polulla. Kuitenkin ajatellaan: - En minä voisi valaistua. Se on aivan liian kaukaista tai tavoite liian korkealla. Valaistuminen tapahtuu sitten joskus, parempi etten liikaa kiinnitä siihen huomiota.

Vaikka ihmiset kokevat olevansa henkisessä kehitysprosessissa, he saattavat uskoa että olisi jotenkin itsekästä tai itseään muita tärkeämpänä pitämistä, jos tavoittelee valaistumista. Valaistuminen on aihe, josta ihmiset voisivat rohkeammin ottaa selvää ja myös tietoa tulisi olla helpommin saatavilla. Vaatii suunnatonta rohkeutta kulkea kohti valaistumista. Silloin sinun on myönnettävä olevasi valmis kohtaamaan todellisuus: - Et voi paeta mitään, kaikki tuodaan valoon. Tämä itsen oivaltaminen voi tapahtua lempeästi ja armeliaasti, vaikka se joskus onkin tuskallista. Valaistumista voidaan pitää ihmiselämän tärkeimpänä päämääränä. Joten miksi emme pyrkisi avaamaan tietoisuuttamme kohti todellista itseämme? Valaistunut itse on luonnollinen, todellinen oma itsemme. Se on aina ollut meissä ja tulee aina olemaan. Sen puoleen kääntyminen varmasti palkitsee: se muuttaa elämäsi! 

Voit kysyä, onko valaistuminen mahdollista? Antaako se meille vain utopistisia päämääriä, joita tavoitellessamme vain kärsimme riittämättömyydestä? Tulemmeko tuskallisen tietoisiksi omista puutteistamme ja vioistamme, näemmekö selvemmin tuon kuilun, joka erottaa meidät valaistumisesta? Onko mitään järkeä pyrkiä kohti valaistumista, kun oma inhimillisyytemme ja keskeneräisyytemme saattaa tuntua olevan valovuosien päässä siitä?

Parasta mitä voimme tehdä, onkin hyväksyä itsemme täysin, juuri sellaisena kuin olemme tässä hetkessä. Hyväksyä omat puutteemme, vajavaisuutemme ja epäonnistumisemme. Ja samalla myös nähdä omat taitomme, onnistumisemme ja hyvät puolemme. Kun hyväksyt tämän kaiken, sinun ei tarvitse yrittää muuttaa mitään. Voit vain olla läsnä ja hyväksyä kaiken, sinun ei tarvitse yrittää muuttaa mitään. Silloin kokemus omasta itsestä alkaa muuttua. Tiedostat, että et olekaan tuo mielessäsi asuva kuva omasta itsestäsi, vaan jotain paljon suurempaa. Olet osa valtavaa kokonaisuutta, joka itsessään on jo täydellinen. Kaikki tuo keskeneräisyys itsessämme ja maailmassa antaa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. Se antaa meille jotain mihin suunnata energiamme ja minkä parissa työskennellä.

Ja kun uskomme väjäämättömästi valaistumisen olevan mahdollista, se myös muuttuu siksi. Vähitellen, askel askeleelta, kuljemme lähemmäksi päämääräämme. Kunnes huomaamme olevamme perillä.