Mitä on tietoisuus?

”Hei, mitä on olla vapaa?”

– Dave Lindholm

Yritys määritellä valaistunutta tietoisuutta sanoilla on kuin yrittäisi määritellä äärettömyyttä… Kuin yrittäisi tavoittaa sen alati muuttuvaa, virtaavaa ja rajatonta olemusta muotojen avulla. Valaistuminen on niin kokonaisvaltainen kokemus, että sanallinen informaatio on tavoittava vain aavistuksen sen olemuksesta. Kuitenkin, myös sanat kuljettavat energiaa. Ne ovat enemmän kuin pelkkiä käsitteitä, niiden kautta voi välittyä jotain, mikä on sanojen tuolla puolen. Ne voivat toimia vihjeinä ja avata yhteyksiä, paljastaa meille jotakin, mikä on niiden takana. Sanojen antamat kosketukset tietoisuuteemme voivat avata väylää, jonka kautta valo voi kulkea lävitsemme. Kun annamme tuon valon laskeutua tietoisuutemme kautta jokapäiväiseen toimintaamme, tähän hetkeen, vuorovaikutukseemme, mihin tahansa suuntaammekin huomiomme, voimme toimia tietoisuuden johdatuksessa. Tietoisuuden joka ravitsee ja energisoi.

Mitä on valaistuminen?

Valaistunut itse on vailla pelkoa, kaunaa ja vihaa. Valaistunut tietoisuus on sulautunut kaiken olevaisen alkulähteeseen. Valaistumisen tila on täynnä onnea, autuutta ja iloa. Se on jatkuvan oivalluksen tila, jossa ei ole erillisyyttä. Selkeä tietoisuus kulkee jokaisen solun lävitse. Tietoisuus sulautuu ytimessämme asuvaan Kristus/Buddha –luontoon.

Tietoinen mieli synnyttää tarpeen: tarpeen herätä, nousta ylös tietämättömyyden suosta. Vapautunut mieli on universaalin tietoisuuden instrumentti. Se toimii kokonaisvaltaisesti ja  selkeästi hengen palveluksessa. Ketään syrjimättä tai halveksimatta se antaa itsensä kokonaisuuden palvelukseen. Valaistunut tietoisuus sammuttaa elämänjanon: halun takertua materiaan, aistinautintoihin, asioihin ja kokemuksiin. Silloin uusi taivas näyttäytyy: jokainen päivä on lahja. Jokainen hetki on siunaus. Kun arvostamme tätä siunausta ja hyväksymme kaiken mitä se sisältää, olemme valmiita.

Täydellinen antautuminen vapauttaa meidät: jumalallinen vuoristopuro virtaa lävitsemme. Tällöin uskomaton selkeys, itsen ja ympäristön tiedostaminen mahdollistaa valinnan. Valinnan, joka tapahtuu joka hetki epäitsekkäästi, kokonaisuuden (myös oman itsen) hyvinvointiin tähdäten. Voimme valita parhaan mahdollisen toimintatavan jokaisessa tilanteessa. Tietoisuutemme kehittyessä yhä enemmän mahdollisuuksia avautuu ulottuvillemme; se mikä aikaisemmin tuntui mahdottomalta, voi muuttua meille jokapäiväiseksi.

Tietoinen olemassaolo

Valaistunut itse ei ole ilmoittava itsestään, ennen kuin ihmisen persoona on kehittynyt tiettyyn pisteeseen asti. Hienovaraisten vihjeiden avulla ihminen löytää yhä uusia ihmetyksen aiheita:  –yhteensattumia, telepatiaa, vieraassa maassa, tuntemattomien keskellä vastaan kävelee vanha tuttu… Psykologian uranuurtaja Carl Jung kutsui ilmiötä synkroniteetiksi. Se koostuu kokonaisuuden sisällä tapahtuvista näkymättömistä yhteyksistä, alitajuisen yhteyden näyttäytymisestä, ykseydestä joka vallitsee kaikkeudessa. Pienet, merkityksettömiltä vaikuttavat sattumat vihjaavat suuresta kokonaisuudesta, korkeammasta voimasta joka myötävaikuttaa kaikkeen mitä elämässämme tapahtuu.

Kun ihmisen kokemusmaailma avartuu, hän alkaa erottaa tavallisten kokemustensa joukosta henkisiä kokemuksia. – Hetkiä, tilanteita, tapahtumia, jolloin koet olevasi vahvasti läsnä. Hetkiä jolloin todella koet eläväsi, jolloin energia virtaa vahvasti sinussa. Sulaudut elämän ihmeeseen ja nautit olemassaolosta täysin siunauksin! Tämä hetki on täydellinen, se herättää sinussa kokemuksen olemassaolon kauneudesta ja merkityksellisyydestä. Kokemuksen laannuttua sinussa herää kenties uteliaisuus ja kiinnostus henkisiä kokemuksia ja ajattelutapoja kohtaan. Alat janota ja ehkä jopa metsästää näitä henkisiksi nimeämisiä kokemuksia. Ne tarjoavat sinulle aavistuksia kaiken käsittävästä ykseydestä. Valitettavan usein mukaan tulee myös arvottaminen, jolloin luokittelemme henkisiä asioita paremmiksi kuin muut. Ajattelemme “henkisten” ihmisten olevan jotenkin tärkeämpiä tai parempia kuin muut. Silloin helposti ylenkatsomme toisia ja heidän omaa, ainutlaatuista elämäänsä. Saatamme synnyttää kahtiajakautuneen ajattelutavan, jossa arvotamme ihmisiä ja asioita niiden “henkisyyden” pohjalta. Tällöin menetämme kosketuksen todelliseen itseemme. Todellinen itsemme hyväksyy kaiken ja kohtaa kaikki elävät olennot myötätuntoisesti.

Valaistuneelle tietoisuudelle ei ole olemassa mitään, mikä ei olisi henkistä. Jokainen hetki, jokainen hengenveto on henkinen kokemus. Tunnemme kaikkialla virtaavan hengen, energian joka elävöittää meidät ja kaiken olemassa olevan. Jokainen ihminen edustaa meille tätä olemassaolon henkistä aspektia, olipa ihmisen olotila minkälainen tahansa. Valaistuneelle ihmiselle elämä on jatkuvaa henkistä kokemusta, jokainen hetki näyttäytyy täyteläisenä ja pyhän energiavirran kyllästämänä. Kunnioitamme kaikkea ja löydämme itsemme kaikesta. Kun saamme yhteyden omaan todelliseen itseemme, näemme oman todellisen itsemme myös muissa ihmisissä, ympäristössämme, luonnossa, koko universumissa, kaikkialla.